Hei, olen Mari Mantere, asun Alahärmässä omakotitalossa metsien ja peltojen keskellä. Olen koulutukseltani fysioterapeutti ja työskentelen fysioterapiayrittäjänä Alahärmässä. Tällä hetkellä mun laumasta löytyy walesinspringerspanieli Sky ja käyttölinjainen labradorinnoutaja Valo.
Siitä hetkestä lähtien kun opin puhumaan, aloin kinua vanhemmiltani koiraa. Lopulta koiraharrastukseni alkoi 1993, olin 6-vuotias, kun sain ensimmäisen koirani Roopen. Roope oli sekarotuinen ja paljon temppuja osaava uros, joka kuului elämääni 17 vuoden ajan. 1996 otimme Roopelle kaveriksi leonberginkoira Penun (Björntassen Siffris). Penu oli aivan ihana ja leonbergi on todella loistava rotu. Penun kanssa kävin muutaman kerran näyttelyissä, mutta kotikoiran virkaa se lähinnä hoiti. Penun kautta tutustuin Björntassen kasvattajaan ja nuoruudessani vietin heillä useat lomani, heidän koiriaan hoitaen. Olen nuoruudessani saanut seurata läheltä myös muiden kasvattajien elämää. Parhaan kaverini äiti kasvatti newfoundlandinkoiria Papa Hacedor’s nimellä. Olin aina hurjan kiinnostunut Hilkan koiratouhuista ja häntä seuraamalla sain paljon oppia näyttelyistä, pentueista ja kasvattajan arjesta.
Penun kuoltua 8-vuotiaana pärjäsin hetken yhden koiran kanssa, mutta mielessä oli jo useamman vuoden pyörinyt yksi rotu ja sen unelman toteutin 2006, kun otin novascotiannoutaja uroksen Jasun. Jasun kanssa kävin useamman kerran näyttelyissä ja mejä-kokeissa, ihan mukavalla menestyksellä. Jasu menehtyi tapaturmaisesti maaliskuussa 2014.
Roope jäi viettämään eläkepäiviä vanhempieni luokse, kun Jasun kanssa muutimme Seinäjoelle. Seinäjoella asuessani Jasun kanssa tutustuin erääseen walesi-neitoon. Walesi vaikutti ihanalta rodulta ja aloin etsiä siitä lisää tietoa. Neljän vuoden jälkeen elämäntilanne tuntui siltä, että nyt voisin alkaa katsella toista koiraa. Toukokuussa 2010 meille tuli walesinspringerspanieli Nelli. Nellin tultua meille kiinnostuin waleseista yhä enemmän! AIkuisiällä mulla on ollut walesinspringerspanieleita, lyhytkarvaisia saksanseisojia, venäjänajokoira ja amerikankettukoira.
Koirat elävät perheenjäseninä ja ovat mukana lähes kaikessa. Metsästän koirien kanssa. Mejä kuuluu mun harrastuksiin. Käyn näyttelyissä ja liikumme luonnossa paljon. Kaikenlaisia lajeja on kiva kokeilla koirien kanssa mm. toko, rally-toko, nosework
Kasvattajan peruskurssin olen käynyt vuonna 2011 ja kennelnimi Neswing on myönnetty keväällä 2012. Tällä hetkellä en kasvata, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)
Penun kuoltua 8-vuotiaana pärjäsin hetken yhden koiran kanssa, mutta mielessä oli jo useamman vuoden pyörinyt yksi rotu ja sen unelman toteutin 2006, kun otin novascotiannoutaja uroksen Jasun. Jasun kanssa kävin useamman kerran näyttelyissä ja mejä-kokeissa, ihan mukavalla menestyksellä. Jasu menehtyi tapaturmaisesti maaliskuussa 2014.
Roope jäi viettämään eläkepäiviä vanhempieni luokse, kun Jasun kanssa muutimme Seinäjoelle. Seinäjoella asuessani Jasun kanssa tutustuin erääseen walesi-neitoon. Walesi vaikutti ihanalta rodulta ja aloin etsiä siitä lisää tietoa. Neljän vuoden jälkeen elämäntilanne tuntui siltä, että nyt voisin alkaa katsella toista koiraa. Toukokuussa 2010 meille tuli walesinspringerspanieli Nelli. Nellin tultua meille kiinnostuin waleseista yhä enemmän! AIkuisiällä mulla on ollut walesinspringerspanieleita, lyhytkarvaisia saksanseisojia, venäjänajokoira ja amerikankettukoira.
Koirat elävät perheenjäseninä ja ovat mukana lähes kaikessa. Metsästän koirien kanssa. Mejä kuuluu mun harrastuksiin. Käyn näyttelyissä ja liikumme luonnossa paljon. Kaikenlaisia lajeja on kiva kokeilla koirien kanssa mm. toko, rally-toko, nosework
Kasvattajan peruskurssin olen käynyt vuonna 2011 ja kennelnimi Neswing on myönnetty keväällä 2012. Tällä hetkellä en kasvata, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)